Eväsretki Kaihuanvaaran Juhannuskalliolle

Etsimme toissa syksynä Rovaniemen ympäristöstä laavua rauhalliselta alueelta eväsretkeilyyn ja päädyimme kokeilemaan Kaihuanvaaraan Juhannuskallion näköalapolun tulistelupaikkaa.

Kaihuanvaaraa kuuluu Metsähallituksen hallinnoimaan Kaihuanvaara-Kivalot alueeseen. Alueella on Metsähallituksen tutkimusmetsiä ja tutkimustoiminta jatkuu edelleen Kivalon alueella. Kaihuanvaaran alueelta löytyy erimittaisia retkeilyreittejä kahdesta kilometristä kymmeneen kilometriin sekä pyöräilyreitiksi soveltuva 16 kilometriä pitkä Kaihuanvaaran ympäri kiertävä rengasreitti.

Juhannuskallion näköalapolulle ja laavulle vievän polun lähtöpiste sijaitsee noin 52,5 kilometriä Rovaniemen keskustasta Posion suuntaan. Juhannuskallion näköalapolku on noin 3 km pitkä ja se on merkitty maastoon 60cm korkeilla puupaaluilla. Reitti kulkee erämaamaisessa, vanhassa metsässä. Alueen erämaan tuntu on helposti aistittavissa ja metsän rauhallisuus tarttuu kulkijaan. Reitillä ei meidän lisäksi tainnut tällä kertaa olla muita retkeilijöitä.

Reitti kulkee kuivassa kangasmaastossa, maisemat ovat kuulemma Kaihuavaaran parhaimpia ja tätä ei ole vaikea uskoa. Alueen kuuset kurkottelevat korkeuksiin, naava roikkuu pitkinä rimpsuina kohti kankaalla kasvavia mustikanvarpuja. Polku istuu luontevasti maastoon. Se kiertelee mättäiden väleistä ja notkelmista nousten ylös Kaihuanvaaraan huipulle.

Ylhäällä vaaran laella vastaan tulee ensimäisenä näköalatorni, josta avautuu laaja näkymä Kemijokilaakson maisemaan.

Näköalatornin vieressä sijaitsee Juhannuskallion laavu. Asetuimme laavuiksi ja sytyttelimme nuotion kaikessa rauhassa. Keli oli mitä parhain. Vielä ei ollut syksy, mutta kesä oli jäämässä jo taakse. Lämpöä vielä kuitenkin riitti ja auringolle avautuvalle maisemalaavulle oli helppo unohtua tulistelemaan.

Sitten eväiden kimppuun. Retkimuonana oli tällä kertaa puoliksi jo valmiiksi tehtyjä Pulled Pork hampurilaisia. Mukaan oli otettu nuotiolla lämmitettäviksi sämpylät juustoineen ja folioon käärityt Pulled Pork nyhtöpossulihat, rasiallinen vihanneksia lisukkeiksi.

Kyllä, toimiva eväsratkaisu ja jos nyhtöpossuhampurilainen on hyvää niin retkellä se on sitä vielä kaksinverroin enemmän.

Päälle hörppäiltiin kunnon pannukahvit nuotion sammumista odotellessa. Iltapäivän kääntyessä iltaan lähdimme vatsat täynnä, hyvillä mielin ja maisemaan ihastuneena paluumatkalle.

Kaihuanvaara on retken jos toisenkin arvoinen paikka. Vanhat metsät luovat alueelle todellisen erämaa-alueen leiman ja vaikka emme olleet kaupungista kuin noin 50 kilometrin päässä tunsi Kaihuanvaaran poluilla kulkiessaan olevansa jo syvällä metsän rauhassa.

Ajo-ohje reitin lähtöpisteeseen:

"Rovaniemen keskustasta Sodankyläntietä noin 2,6 km, josta oikealle Kuusamontietä Vanttauskoskelle noin 49,3 km, josta Pirttikoskentietä noin 6,3 km, josta vasemmalle Kaarnijärventietä noin 2,1 km, josta oikealle Kaihuanvaaran rengastietä noin 1,3 km, josta oikealle edelleen Kaihuanvaaran rengastietä noin 1,2 km, josta vasemmalle pysäköintialueelle. Reitti on merkitty 60 cm korkeilla tolpilla ja maalimerkinnöillä puunrunkoihin. Merkinnät saattavat näkyä talvella heikosti lumen ja kuuran vuoksi. Ei yhteyksiä julkisilla liikennevälineillä. Ei talvikunnossapitoa."
http://www.etiainen.fi/gpsalbum/Juhannuskallion-nakoalapolku/21ndifjx/60c8a0c7-7d72-411e-aa26-4f589cbd1c8f

Juhannuskallion näköalapolku (etiainen.fi)

Kaihuanvaara-Kivalot (Luontoon.fi)

Kaihuanvaara-Kivalot reitit (Luontoon.fi)

Sademarjapiirakka

Melkein meinasi tulla kokonainen pirttipäivä, vettä satoi aamusta alkaen. Ajattelin viettää sadepäivän sisällä ja aloitin Åsa Larssonin dekkarin, koska Jo Nesböt on tällä erää luettu ja Adlibriksen Nesbö ja Kepler lähetys tulee joskus ens viikolla.

Tuoreen mustikkapiirakan himo kuiten sai tämän kotihiiren iltapäivällä Vennivaaran sademetsään. Morse lähti mulle karhunpelotiksi. Eikä siellä ulkona ollut ollenkaan huono keli, piti vain laittaa oikeanlaiset kamppeet päällensä. Mustikoita keräsin piirakan verran ja teinkin piiraan. Muropohjaa kokeilin Maku lehden nettisivun reseptillä Murotaikina makeille piirakoille. Hyvää!!! Lehdestä ja lehden sivuilta löytyy paljon hyviä ja uudenlaisia reseptejä, suosittelen tutustumaan.

Morse, aina valmiina lähtemään kaveriksi.

Sademarja

Sademetsän marjoista piirakaksi.
Pohja on tehty Maku lehden nettisivun reseptillä,
täytteen ainekset kuvassa.

Tuuli tuoksuu syksylle

Karhukumpu

Kesän helteet ovat jäämässä taakse, tuulessa oli tänään selvästi syksyn tuoksua. Samalla oli ensimmäinen kohtuullinen ulkoilusää kuukauteen, ei ollut liian kuuma, ei ollut sääskiä enää riesana. Hyvästä retkeilysäästä huolimatta Napapiirin retkeilyalueen Vaattunkikönkään parkkipaikka oli hiljainen, muutaman viikon kuluttua kauniilla säällä parkkipaikalta ei meinaa löytää tilaa autolle.

Lähdimme matkaan kohti Vaattunkilampea, jonka laavulle meillä oli alun perin ajatus kävellä evästelemään. Noin kilometrin päässä parkkialueelta sijaitsee Karhukummun laavu, ohitimme entuudestaan tutun, talvellakin jalan helposti saavutettavan laavun. Karhukummulta muutama sata metriä eteenpäin tulimme reitillä risteykseen ja päätimme suunnata kohti Säynäjäojaa, koska siellä emme olleet aiemmin käyneet.

 

Säynäjänojan laavu on osa 7 kilometrin mittaista Suoluontopolkureittiä ja sijaitsee Suoluontopolun puolessa välissä. Suoluontopolun varrella on myös lintutorni.

 



Napapiirin retkeilyalueen reitit ovat hyvin merkitty ja opastettu



 

  

Laavu ei ole kevättulvien vuoksi aivan Säynäjäojan varrella vaan oja löytyy, kun pitkospuita jatketaan laavulta jonkin matkaa eteenpäin





Eväät tarjolle!

Pannukahvia ja sämpyjä, jälkiruuaksi nuotiolla paahdettuja vaahtokarkkeja.
Ulkona yksinkertainenkin maistuu paremmalle!

Luontoon.fi / Napapiirin retkeilyalueen kartat ja ajo-ohjeet lähtöpisteille

 



Skibotn 7.-10.7.2014

Lähdimme reissuun maanantaina 7.7. Ajoimme suoraan Rovaniemeltä Skibotteniin. Päivä oli kuuma, kuten heinäkuun päivät tänä kesänä ovat olleet. Taukoja oli pakko pitää ja Morsea käyttää uimassa mm. Lätäsenossa ja heti ensimmäisenä perille päästyämme Skibotnelv joella.

7.7. Strandbu camping

Skibottenissa on kolme leirintäaluetta: Skibottenin kylän leirintäalue, Olderelv camping ja Strandbu camping. Yövyimme vuosi sitten sekä Strandbulla että Olderelvillä. Strandbu on enemmän meidän mieleen, koska sijaintinsa vuoksi siellä on koiran kanssa helppo majoittua. Leirintäalueelta pääsee suoraan ulkoilemaan Skibotelvenin ylittävän sillan kautta mökkiteille ja pelloille.

Morse kävi Strandbu leirintäalueen ohitse virtaavassa Skibotnelvessä aamu-uinnilla,
ilta-uinnilla, retkeilyn jälkeisellä uinnilla, muuten vain uinnilla...

 

8.7. Bollmannintietä patikoiden Falsnesvuorelle

Norjalaiset ovat hyviä piilottamaan hienot patikkapolut ja tätäkin polkua etsin netistä pitkään ennen kuin löysin tietoa. Viime vuonna kuulin tästä reitistä joka nousisi ylös korkealle Falsnesvuorelle ja näköala olisi huima kattaen koko Isovuonon.
Ajo-ohjeet reitin alkupäähän löytyy täältä: Bollmannintie/Ryssäntie
Karttakuva reitin sijainnista puolestaan löytyy täältä.

Bollmannintiellä on sotahistoria ja siitä voitte käydä lukemassa yllä olevasta linkistä. Polun varrelle on myös pystytetty tauluja kertomaan karua tarinaa. Ja nimestään huolimatta kyse ei ole tiestä vaan polusta joka kulkee 550m korkeuteen, osin kiertäen serpentiiniä rinteen jyrkällä reunalla. Leirintäalueen omistaja, noin 60 vuotias mies sanoi reitistä "It's easy". Joopa - Norjalaiset ovat tottuneet vuoriinsa.

Retki vuorelle oli kovasta noususta ja 30 asteen helteestä huolimatta upea. Välillä polku ohitti putouksen ihan liki ja saimme kaikki hetken vilvoitella pärskyvässä vedessä. Korkeammalla rinteessä oli lumisia alueita joissa niin ihmiset kuin koiratkin sai jälleen hetken hengähtää. Kiikkuminen kannatti, Norjan luonto on kaunista, vuoret ja vuonot kauniita ja täältä vuoren rinteeltä sen kaiken kauneuden pystyi näkemään yhdellä katseella.



Bollmannintie on kapea polku vuorelle.

Vilvoittava putous



Miksu ja Moksu heinäkuun lumilla



Näköalaa Falsnesvuoren rinteeltä kohti Isovuonuoa

 

9.7. Otertinden kaksoishuiput

Kasoishuiput ovat nähtävyys jota kutsutaan Pohjois-Euroopan Matterhorniksi. Jotkut hurjapää kiipeilijät kiikkuilevat huipuille ja jokunen vuosi sitten joku kiipeilijöistä sai rinteillä kiven päähänsä ja menehtyi.
Kävimme ajelemassa Otertindenin juurella. Tie kulki maaseudun läpi ja tiellä sai väistellä lehmiä. Vähän sinne päin olevat ajo-ohjeet löytyvät täältä ja ajoimme näiden ohjeiden mukaan harhaan. Harhareitiltä palatessamme löysimme sattumalta oikean sillan joka ohjeen mukaisesti piti ylittää. Ajelimme mutkia siten, etten osaa tässä oikeaa reittiä neuvoa, mutta kannattaa lähteä etsimään tätä Matterhornin sukulaista, se on vaikuttavan hieno.

 Otertinden kaksoishuiput

10.7. Kotiin

Matkustuspäivä. Kuuma. Hellettä 30 astetta.

Kilpisjärvi-Skibotn tie on remontissa. Siitä tulee hyvä, leveä ja paljon parempi kuin aikaisemmin. Nyt se on vain remontissa ja osan matkaa ajaminen on hidasta. Ledebil vei letkaa ja toiseen suuntaan matkaavat odottivat vuoroaan hyvän aikaa.

Tien varrella olevalle Morsiushuntu -putouksena tunnetulle nähtävyydelle ei tänä vuonna päässyt tietyön vuoksi. Matkan varrelle sattui kuitenkin jokin toinen putous jolle pysähdyimme ihastelemaan. Putoukselta ilmeisesti lähtee patikkareitti kohti vuoren rinnettä, luin netistä, mutta varma en asiasta ole. Täytyy ottaa taas selvää seuraavaa kertaa varten.
Matkustuspäivä-kuuma-helle-autossa ei ilmastointia, koiralla vaikea olla. Pysähdyttiin varmaan kymmenen kertaa uittamassa Morsea. Viimeisen kerran lähellä Rovaniemeä eräällä pienellä järvellä, missä Morse sai rantakaverikseen laulaja Antti Tuiskun :). Antti on itsekin koiraihmisiä eikä sitä haitannut, kun kysyttiin voidaanko tuoda koira samaan rantaan uimaan. Kiva tyyppi oli.