Talvipäivän retki Korouoman rotkolaaksoon 2014

Maaliskuinen talvipäivä valkeni aamutuimaan aurinkoisena. Kaunis ilma houkutteli ulkoilemaan ja koska oli viikonloppu oli myös aikaa lähteä vähän pidemmälle retkeilemään. Reppuun pakkasimme nokipannun, evääksi makkaraa ja valmiita eväsleipiä. Retken kohteeksi valitisimme Posion Korouoman rotkolaakson, jääputousten paratiisiksi kutsutun alueen.

Korouoma sijaitsee Posion kunnassa ja lähtöpisteitä alueelle on kolme: Koivuköngäs, Saukkovaara ja Lapiosalmi. Me menimme Saukkovaaraan, koska sinne menevää metsäautotietä pidetään auki myös talvisin. Matkaa Korouomalle tulee Rovaniemeltä noin 100 kilometriä riippuen siitä, mille lähtöpisteelle matkaa. Saukkovaaran lähtöpisteelle on noin 115 kilometriä Rovaniemeltä ja 30 kilometriä Posiolta. Metsäautotie perille oli kapea ja viettävä. Sillä liikennöi myös turistibussit ja kovasti tuli toivottua, ettei sellainen nyt vain vastaan tulisi varsinkin, kun yksi bussi jo edellämme ajoi. Kahta bussia ei tuolle tielle viereikkäin mahtuisi. Bussinkuljettaja parkkipaikalla kertoi, että jos tiellä tulee bussi vastaan niin ei auta kuin toisen peruuttaa, jos toinen on henkilöauto niin sitten tietysti henkilöauto peruuttaa.

Parkkipaikalta lähtee polku laskeutumaan rotkolaaksoon. Polku on myös talvisin käytettävissä ja avoin kulkea, matkaan ei tarvitse lumikenkiä. Matkaa parkkipaikalta alas laaksoon tulee noin puolikilometriä. Polku voi olla talvella paikoin jäinen. Olen käynyt täällä syksyllä ja silloin polun vierellä virtasi puro, joka lopulta kohisi alas laaksoon näyttävänä viuhkaputouksena. Nyt talvella polun vieressä puliseva Saukko-oja ja Saukko-ojan putous olivat suurelta osin lumen peitossa.
Laakson pohjalla on kaksi laavua ja varauskota. Kanjonilaavuilta on näkymä jääputoukselle, mutta sinne tietysti kannattaa kävellä perille asti, matkaa on vain muutama sata metriä Korojokivarrella kulkevaa polkua pitkin. Jääputous on massiivinen, upea näky sinisen ja ruskean sävyissään. Jääputouksella tapaa talvisin todennäköisesti kiipeilijöitä. Kiipeilijöitä Korouomaan tulee kaukaakin, ulkomailta saakka.

Korouoman aluea on jylhää katseltavaa upeine jyrkkäseinäisine maisemineen ja putouksineen. Se on osa satoja miljoonia vuosia vanhaa kallioperän ruhjevyöhykettä ja syntynyt mannerlaattojen liikkeiden ansiosta. Alue on myös luonnonsuojelualuetta ja siellä liikkuessa täytyy muistaa kunnioittaa luontoa, viedä roskansa pois ja käyttäytyä muutoinkin luontoa säästäen, kulkea merkityillä reiteille. Samalla tavoin luontoa tietysti pitää kunnioittaa aina luonnossa liikkuessa ja muistaa viedä roskansa matkassaan.

Korouoman alueella risteilee useita eri pituisia retkeilyreittejä päiväreiteistä kolmenkymmenen kilometrin mittaisiin vaellusreitteihin. Mukavan mittainen Koronjää päivävaellusreitti kulkee viisi kilometria rotkolaaksossa tarjoten kulkijalle niin putouksia kuin huimia näkymiä kallioiden laelta. Koronjää reitin lähtöpiste sijaitsee Saukkovaaran parkkipaikalla. Me käytiin tänä kauniina talvipäivänä vain Saukkovaaran kanjonilaavuilla ja jääputouksella, mutta vähintäänkin Koronjää reitti täytyy päästä retkeilemään läpi.

Korouoman reitit

Eväsretki Kaihuanvaaran Juhannuskalliolle

Etsimme toissa syksynä Rovaniemen ympäristöstä laavua rauhalliselta alueelta eväsretkeilyyn ja päädyimme kokeilemaan Kaihuanvaaraan Juhannuskallion näköalapolun tulistelupaikkaa.

Kaihuanvaaraa kuuluu Metsähallituksen hallinnoimaan Kaihuanvaara-Kivalot alueeseen. Alueella on Metsähallituksen tutkimusmetsiä ja tutkimustoiminta jatkuu edelleen Kivalon alueella. Kaihuanvaaran alueelta löytyy erimittaisia retkeilyreittejä kahdesta kilometristä kymmeneen kilometriin sekä pyöräilyreitiksi soveltuva 16 kilometriä pitkä Kaihuanvaaran ympäri kiertävä rengasreitti.

Juhannuskallion näköalapolulle ja laavulle vievän polun lähtöpiste sijaitsee noin 52,5 kilometriä Rovaniemen keskustasta Posion suuntaan. Juhannuskallion näköalapolku on noin 3 km pitkä ja se on merkitty maastoon 60cm korkeilla puupaaluilla. Reitti kulkee erämaamaisessa, vanhassa metsässä. Alueen erämaan tuntu on helposti aistittavissa ja metsän rauhallisuus tarttuu kulkijaan. Reitillä ei meidän lisäksi tainnut tällä kertaa olla muita retkeilijöitä.

Reitti kulkee kuivassa kangasmaastossa, maisemat ovat kuulemma Kaihuavaaran parhaimpia ja tätä ei ole vaikea uskoa. Alueen kuuset kurkottelevat korkeuksiin, naava roikkuu pitkinä rimpsuina kohti kankaalla kasvavia mustikanvarpuja. Polku istuu luontevasti maastoon. Se kiertelee mättäiden väleistä ja notkelmista nousten ylös Kaihuanvaaraan huipulle.

Ylhäällä vaaran laella vastaan tulee ensimäisenä näköalatorni, josta avautuu laaja näkymä Kemijokilaakson maisemaan.

Näköalatornin vieressä sijaitsee Juhannuskallion laavu. Asetuimme laavuiksi ja sytyttelimme nuotion kaikessa rauhassa. Keli oli mitä parhain. Vielä ei ollut syksy, mutta kesä oli jäämässä jo taakse. Lämpöä vielä kuitenkin riitti ja auringolle avautuvalle maisemalaavulle oli helppo unohtua tulistelemaan.

Sitten eväiden kimppuun. Retkimuonana oli tällä kertaa puoliksi jo valmiiksi tehtyjä Pulled Pork hampurilaisia. Mukaan oli otettu nuotiolla lämmitettäviksi sämpylät juustoineen ja folioon käärityt Pulled Pork nyhtöpossulihat, rasiallinen vihanneksia lisukkeiksi.

Kyllä, toimiva eväsratkaisu ja jos nyhtöpossuhampurilainen on hyvää niin retkellä se on sitä vielä kaksinverroin enemmän.

Päälle hörppäiltiin kunnon pannukahvit nuotion sammumista odotellessa. Iltapäivän kääntyessä iltaan lähdimme vatsat täynnä, hyvillä mielin ja maisemaan ihastuneena paluumatkalle.

Kaihuanvaara on retken jos toisenkin arvoinen paikka. Vanhat metsät luovat alueelle todellisen erämaa-alueen leiman ja vaikka emme olleet kaupungista kuin noin 50 kilometrin päässä tunsi Kaihuanvaaran poluilla kulkiessaan olevansa jo syvällä metsän rauhassa.

Ajo-ohje reitin lähtöpisteeseen:

"Rovaniemen keskustasta Sodankyläntietä noin 2,6 km, josta oikealle Kuusamontietä Vanttauskoskelle noin 49,3 km, josta Pirttikoskentietä noin 6,3 km, josta vasemmalle Kaarnijärventietä noin 2,1 km, josta oikealle Kaihuanvaaran rengastietä noin 1,3 km, josta oikealle edelleen Kaihuanvaaran rengastietä noin 1,2 km, josta vasemmalle pysäköintialueelle. Reitti on merkitty 60 cm korkeilla tolpilla ja maalimerkinnöillä puunrunkoihin. Merkinnät saattavat näkyä talvella heikosti lumen ja kuuran vuoksi. Ei yhteyksiä julkisilla liikennevälineillä. Ei talvikunnossapitoa."
http://www.etiainen.fi/gpsalbum/Juhannuskallion-nakoalapolku/21ndifjx/60c8a0c7-7d72-411e-aa26-4f589cbd1c8f

Juhannuskallion näköalapolku (etiainen.fi)

Kaihuanvaara-Kivalot (Luontoon.fi)

Kaihuanvaara-Kivalot reitit (Luontoon.fi)

Tuuli tuoksuu syksylle

Karhukumpu

Kesän helteet ovat jäämässä taakse, tuulessa oli tänään selvästi syksyn tuoksua. Samalla oli ensimmäinen kohtuullinen ulkoilusää kuukauteen, ei ollut liian kuuma, ei ollut sääskiä enää riesana. Hyvästä retkeilysäästä huolimatta Napapiirin retkeilyalueen Vaattunkikönkään parkkipaikka oli hiljainen, muutaman viikon kuluttua kauniilla säällä parkkipaikalta ei meinaa löytää tilaa autolle.

Lähdimme matkaan kohti Vaattunkilampea, jonka laavulle meillä oli alun perin ajatus kävellä evästelemään. Noin kilometrin päässä parkkialueelta sijaitsee Karhukummun laavu, ohitimme entuudestaan tutun, talvellakin jalan helposti saavutettavan laavun. Karhukummulta muutama sata metriä eteenpäin tulimme reitillä risteykseen ja päätimme suunnata kohti Säynäjäojaa, koska siellä emme olleet aiemmin käyneet.

 

Säynäjänojan laavu on osa 7 kilometrin mittaista Suoluontopolkureittiä ja sijaitsee Suoluontopolun puolessa välissä. Suoluontopolun varrella on myös lintutorni.

 



Napapiirin retkeilyalueen reitit ovat hyvin merkitty ja opastettu



 

  

Laavu ei ole kevättulvien vuoksi aivan Säynäjäojan varrella vaan oja löytyy, kun pitkospuita jatketaan laavulta jonkin matkaa eteenpäin





Eväät tarjolle!

Pannukahvia ja sämpyjä, jälkiruuaksi nuotiolla paahdettuja vaahtokarkkeja.
Ulkona yksinkertainenkin maistuu paremmalle!

Luontoon.fi / Napapiirin retkeilyalueen kartat ja ajo-ohjeet lähtöpisteille