Pohjois-Norja,Finnmark 8/2015: Silfar kanjoni

Silfar kanjoni on Euroopan suurin valjastamaton kanjoni ja muutoinkin Pohjois-Euroopan suurimpia kanjoneita. Silfarin pohjalla virtaa kirkasvetinen Börselva eli Pyssyjoki. Joki on yksi Finnmarkin alueen perhokalastajien paratiiseista ja kalastajia nytkin alhaalla joen pooleilla näkyi. Jos haluat Pyssyjoelle lohia narraamaan niin lisätietoa saat Borselvan omalta sivulta täältä. Sivut ovat norjaksi, mutta kalastussäännöt ja -hinnat löytyvät myös suomeksi info osasta.

Silfar kanjonille ajetaan jälleen hienoissa maisemissa Porsangerin vuonon rantaa tietä numero 98 Lakselvistä kohti Ifjordia. Pyssyjoelle tullaan noin 42 kilometrin ajomatkan jälkeen. Pyssyjoen sillan jälkeen tie numero 98 kaartaa oikealle, älä kaarra vasemmalle vuonon rantaan! Jatka tietä 98 tuntureille ja kohti Ifjordia. Tämä tunturien laet ylittävä tie voi olla talvisin kokonaan suljettu tai sitten norjalaiset keräävät letkan ja aura-auto saattoautoineen ohjaa liikenteen läpi lumipyryjen ja nietosten. Tie vie siis oikeaan erämaahan, jossa luonnonvoimat säätää lait ja säännöt kuinka täällä eletään.

Matkan varrelle osuu ennen varsinaista reittipaikkaa Info piste, josta on jo hienot näkymät joelle ja kanjoniin. Jatka kuitenkin vielä hieman matkaa ja pääset ihastelemaan kanjonia aivan sen jyrkänteiden laidalta. Matkaa kanjonille vievän polun päähän on Pyssyjoen sillalta noin 10 kilometria. Tienvarressa on ruskea nähtävyysmerkillä ja tekstillä Silfar Canyon varustettu opastekyltti. Merkin jälkeen tienvarrella on levennys johon voi jättää auton. Jos autossa on hyvä maavara voi kanjonille kääntyvää hiekkatietä ajella vielä hieman lähemmäs, varsinaiselle kanjonin parkkipaikalle.

Parkkipaikalta kohti kanjonia lähtee polku. Polkuja risteilee vehreässä metsässä useampia, joista jokainen vie jossain vaiheessa kanjonin reunalle. Ole tarkkana, että lähdet paluumatkalle oikeaa polkua, takaisin parkkipaikalle päin. Kanjonin reuna tulee vastaan melko yllättäen. Pidä ehdottomasti koirat kytkettyinä ja lastenkin on hyvä edetä kävelyvauhtia. Polkua on helppo kulkea, välillä voi joutua kiertämään kosteita kohtia tai ylittämään polulle kaatuneen puun.

Kanjonille tultaessa kanjonin seinämien korkeus huimaa. Seinämät ovat pystysuorat ja pudotusta on paljon. Pohjalla virtaava joki kohisee niin ettei toisen puhetta tahdo kuulla. Täällä aika katoaa, on vain joen pauhu, valtavat kiviseinämät, jotka jatkuvat pitkälle tuntereiden väliin. Ympärillä oleva metsä huokuu rauhallisuutta. Kanjonin reunalta löytyy pehmeitä mättäitä joille voi istahtaa tunnelmoimaan.

Kanjonin reunaa kulkee polku, jota pitkin voi käydä ihastelemassa kanjonia ylhäältä ja toisella suunnalla alhaalta päin. Polun alimmalla kohdalla pääsee aivan Pyssyjoen varteen ja siellä Morse pääsi keräämään jälleen yhden joen uitujen jokien listaansa. Kanjonin reunalla kulkeva polku on osa Silfar kanjonin luontoa, se ei ole hoidettu ja ylläpidetty kuntopolku eikä edes luontopolku siinä määrin kuin meillä olevat luontopolut ovat. Polku kulkee välittömästi kanjonin reunalla ja vaikka maisema viekin huomiota on ehdottoman hyvä pitää huoli siitä missä kulkee ja lukea polun kuntoa.

Pyssyjoen vesi on paitsi kirkasta niin myös värillistä, turkoosia. Joki kiemurtelee kanjonin pohjalla hohdellen kuin puhdas aventuriini kivi.

Palasimme kanjonilta sen kauneudesta ja jylhyydestä mykistyneinä. Miten hienoja paikkoja täällä pohjoisessa onkaan! Joka päivä olen saanut joltain jyrkänteen reunalta ihailla aina vain kauniimpia ja mielenkiintoisempia maisemia ja nähtävyyksiä. Tunnen olevani erityisen kiitollinen siitä, että tämän kaiken olen saanut nähdä ja kokea. Ehkä nämä jylhät maisemat ja kaikki tämä kauneus on saanut minussa jotain aikaan, ainakin tunnen taas kerran itseni vain kovin pieneksi luonnon edessä.